Torstaina 18.5. klo 19 Hällä-näyttämöllä OSTA LIPPU

Tiina Palmu
MARIA NURMELA: LÄHEMPÄNÄ VILLIÄ SYDÄNTÄ

Maria Nurmelan nykytanssiteos on inspiroitunut brasilialaisen Clarice Lispectorin (1920-1977) kirjasta Lähellä villiä sydäntä. Teos piirtää muotokuvan naisesta todellisuuden ja fiktion rajamailla, se avaa teemoja näkymättömyydestä ja itsensä uudelleenlöytämisestä. Teoksen installaatiomainen muoto rakentuu ohikiitävistä hetkistä. Vuoropuhelua käyvät hiljaisuuteen sekoittuvat äänet ja seiniin piirtyvien varjojen villit leikit.

Työryhmä on pyrkinyt minimalismiin ja mahdollisimman puhtaaseen ilmaisuun. Tämän seurauksena esimerkiksi esityksen aikana valaistukseen käytetty sähkönkulutus on pienempi kuin neljän 60W:n hehkulampun polttaminen teoksen aikana. Valittu tyylisuunta pohtii isompaa taidepoliittisesti merkittävää teemaa: ekologisuus teatterissa ja ekosomaattisuus kehollisessa ilmaisussa.

Koreografia, konsepti ja tanssi: Maria Nurmela
Valo- ja tilasuunnittelu: Kalle Ropponen
Äänisuunnittelu: Jaakko Vastapuu
Taiteellinen mentorointi: Liisa Pentti
Tuotanto: Maria Nurmela
Ensi-ilta 16.9.2016 Manifesti Tehdasfestivaali, Turku

Kesto: 25 min

Robert Seger

Maria Nurmela on turkulainen freelance-tanssitaiteilija. Hän on työskennellyt vuodesta 2002 monipuolisesti nykytanssin kentällä niin tanssijana, koreografina kuin tanssinopettajanakin. Useat kansainvälisesti tunnetut koreografit kuten Susanne Linke ja Helena Franzén ovat työllistäneet Nurmelaa teoksissaan, ja hänen omia koreografioita on nähty mm. Movement Research at the Judson Church – tuotannossa (NY) ja yhteistyössä Turun Filharmonisen Orkesterin ja Kolmas Tila 3T- teatterin kanssa. Tero Saarinen Companyssa Nurmela on tanssinut vuodesta 2003 alkaen. Hän on esiintynyt useassa Saarisen teoksessa, toiminut teosten harjoittajana ja yhteisötaiteellisen Apollo tanssii -hankkeen vetäjänä (2012-16). Vuonna 2008 saksalainen tanssikriitikko Evelin Finger nimesi Marian yhdeksi merkittävimmistä naistanssijoista kansainvälisessä Ballet/Tanz -vuosikirjassa.

marianurmela.com

Minimalistinen naisen muotokuva
Lähempänä villiä sydäntä -teos vie abstraktin ytimen keskelle

”Villi sydän on vapaus ja tunne vapaudesta kulkea minne tahansa ja millä taiteen keinoin tahansa”, turkulainen freelance-tanssitaiteilija Maria Nurmela toteaa. Hän on työskennellyt vuodesta 2002 monipuolisesti nykytanssin kentällä niin tanssijana, koreografina kuin tanssinopettajanakin. Lähempänä villiä sydäntä pyrkii kohti ihmisyyttä, humanismia ja inhimillisyttä. Kaikista yksinkertaisimman ytimen löytäminen turhuuden keskeltä on ollut yksi päiväkirjamaisen ja episodimaisen teoksen ydinajatuksista. Teos on syntynyt yhteistyössä valosuunnittelija Kalle Ropposen ja äänisuunnittelija Jaakko Vastapuun kanssa.

Maria Nurmelan teoksissa huokuu monitaiteellisuudesta ja taiteidenvälisyydestä ammennettu inspiraatio. Yksi teoksen suurimmista innostuksen lähteistä on Clarice Lispectorin romaani Lähellä villiä sydäntä (1944), johon soolon nimi viittaa. Villissä sydämessä niin kuin useissa kirjoissaan, Lispector kuvaa hetkiä, jotka puretuvat luihin ja ytimiin. Yhteen hetkeen sisältyy koko maailma ja ihmisen todellisuus. ”Lipektorin runonkaltainen ja hyvin musikaalinen ja fyysinen teksti on minulle samaa kuin tanssi”, Nurmela kertoo. Inpiraatiota teokseen on Lispectorin lisäksi ammennettu valokuvaaja Francesca Woodmanin valokuvien valojen, varjojen, tilallisuuden ja pintojen leikistä sekä kuvanveistäjä Louise Bourgeoisin abstraktista, runollisesta ilmaisusta.

Työryhmä on pyrkinyt minimalismiin ja mahdollisimman puhtaaseen ilmaisuun. ”Emme käytä juuri ollenkaan teatterissa valmiina olevaa tekniikkaa, vaan tavallisia lamppuja, tavallisia pieniä kaiuttimia ja mahdollisimman vähän sähköä. Tavallaan se on meidän pieni manifesti tätä yltäkylläisyyttä kohtaan.” Nurmela kertoo. Tämän seurauksena esimerkiksi esityksen aikana valaistukseen käytetty sähkönkulutus on pienempi kuin neljän 60W:n hehkulampun polttaminen teoksen aikana. Valittu tyylisuunta pohtii isompaa taidepoliittisesti merkittävää teemaa: ekologisuus teatterissa ja ekosomaattisuus kehollisessa ilmaisussa.  Teoksen luomisprosessi ja ekologisuus johti työryhmän pohtimaan ekologisuutta myös muualla taiteen kentällä: voisiko teoksia tuottaa energiatehokkaammin, kuitenkaan tinkimättä niiden visuaalisesta ilmaisusta?

Teoksen maailmassa pienet energiaresurssit ja ”paljas” esiintyjä täydentävät toisinaan. Esiintyjän ”paljaus” eli muodon minimalismi ja illuusion saavutetaan vähällä, mutta samalla onnistutaan luomaan vahvasti puhutteleva maailma.